Thainyrkkeilyleiri rajan takana Petroskoissa

Matkakertomuksen on kirjoittanut MMA Joensuun Niina Myller (kuvassa eturivissä oikealla).

Faktaa:

Kertaviisumi Venäjälle: 85€
Vuoden viisumi Venäjälle: 135€
Hotelli 46€
Kolmen ruokalajin illallinen: 10€
Thainyrkkeilyleirin osallistumismaksu 13€ (1000 rup)
Joensuu – Petroskoi 350km
Petroskoin asukasluku yli 270 000

Värtsilän raja sijaitsee noin 1h ajomatkan päästä Pohjois-Karjalan maakuntakeskuksesta, eli Joensuusta. Syksyllä 2016 saimme MMA Joensuun treeniporukassa idean lähteä treenaamaan Venäjälle.

Lähdimme Joensuusta perjantaina 27.1.2017 täydellä autolla kello 16.00 ja olimme Perillä Petroskoissa Venäjän aikaan kello 23.00. Aikaero Suomen ja Venäjän välillä on 1h eteenpäin ja rajalla menee vähintään tunti passien, viisumien ja auton tarkastuksessa, yhdessä bensaa tankkaavien suomalaisten kanssa. Heti rajan jälkeen on ravintola ”Kolmas”, joka on kuin kopio suomalaisesta ABC ravintolasta. Siellä on myös suomenkieliset ruuat ja osa työntekijöistä puhuu Suomea.

Heti rajan jälkeen vaihdoimme euroja rupliksi. Venäjällä ei voi luottaa siihen, että kortti toimii matkan varrella olevissa pysähdyspaikoissa, joten käteistä on aina oltava mukana. Rajalta Petroskoihin ensimmäinen tunti ajetaan vähän huonompaa tietä, siitä eteenpäin tiet ovat yhtä hyvät kuin Suomessa ihan perille asti.

Kahden pysähdyksen taktiikalla saavuimme perille Petroskoihin puolen yön aikoihin ja venäläinen valmentaja Ivan Andrienko halusi tulla hotellille moikkaamaan meitä vaimonsa kanssa. Venäläiseen kulttuuriin kuuluu vieraiden muistaminen ja sinne mennessä on aina muistettava ottaa mukaan pieniä lahjoja. Olimme tuoneet valmentajan vaimon toiveesta heidän tulevalle vauvalleen suomalaisia vaippoja ja näiden lisäksi annoimme tuliaisina suomalaista suklaata ja kahvia, niitä arvostetaan siellä. Olin jotenkin ajatellut että työviikon jälkeen saa vähän nukkua lauantaina, mutta toisin kävi. Kun katsoin treeniaikataulua niin se näytti tältä:

Lauantai:
08:00-10.00 aamutreenit
14:00-16:00 uimahalli
19:00-21.00 sparrit

Sunnuntai:
08:00-10:00 aamutreenit
14:00-16:00 sparrit

Venäläisistä hotellin aamupaloista poiketen, hotellimme aamupala oli erittäin hyvä. Söimme aamiaiseksi mm. kananmunia ja puuroa. Ajoimme aamutreeneihin hämärässä ja kaikki puutalot näyttivät samalta. Meillä oli onneksi mukana Laura ja Eino vanhoina Petroskoin asukkaina, jotka osasivat suunnistaa autolla perille helposti. Sali oli ihan tavallisen vähän ränsistyneen talon alakerrassa, sitä ei olisi voinut millään erottaa, koska ovessa tai ikkunoissa ei ollut mitään kylttejä tai mainosta seurasta.

Sisällä meitä odotti pieni sali, jonka lattia oli pehmeää palapelitatamia. Seinillä oli thainyrkkeilymaalauksia ja hyppynaruja roikkui nätissä rivissä seinällä. En olisi ikinä uskonut, että tunnelma olisi kuin thaimassa. Sali oli lämmin, valmentajat ja treenaajat iloisia (lauantaina aamulla 08:00) ja iso joukko leiriläisiä aloitti treenit hyppynaruilla hyvin tiiviissä tunnelmissa. Leirille osallistui noin 50 treenaajaa, Petroskoista, Pietarista, Joensuusta ja meidän vahvistukset Tampereelta.

venäläiset eivät pääsääntöisesti puhu englantia, joten kaikki tekniikat selitettiin Venäjäksi. Jokaisen treenin alussa oli 30 minuutin lämmittely ja venyttely, osa tehtiin parin kanssa. Leirin aikana teemoina olivat lähiottelu, pysärin käyttäminen, lyöntien kombinaatiot ja erilaiset hallintaotteet ja irrottautumiset. Ivan ei näyttänyt tekniikoita pitkään ja kaikki harjoitukset otettiin hyökkäys –vastaus tyylillä.

Se mikä yllätti oli venäläisten harjoittelijoiden osaaminen ja asenne. Olin jotenkin varautunut siihen, että siellä painitaan ja tehdään kaikki täysillä, mutta kaikki oli päinvastoin. Lähes kaikki tytöt, junnusta aikuisiin tekivät aamun tekniset treenit tosi tarkasti ja teknisesti. Ottelijoille oli selvästi tärkeää saada puhtaita onnistumisia joka tekniikassa. Näki heti, että perustekniikat on erittäin hyvin opetettu ja harjoiteltu. Tulee mieleen monta leiriä jossa olen ollut ja siellä on kaikenlaista ”mättäjää” ja koko leiri vedetään samalla temmolla. Tajusin, miten suuri vastuu jokaisella treenaajalla on siitä, minkälainen leiri yhdessä rakentuu. Mitä itse oppii ja mitä toinen oppii. Hyvä tasapaino sen kanssa, että on hyvä vastus, mutta antaa toiselle myös onnistumisia.

lottaLotta Loikkanen treenasi leirin aikana Natalia Dyachkovan kanssa. ”Oli hyvä saada kovaa sparria, etenkin näin ennen nyrkkeilyn ammattilaisottelua” Lotta totesi.

Koska aamun treenit jäi mieleen niin hyvänä kokemuksena, aloin jo vähän jännittämään illan sparreja. Mitä tulee vastaan kun teknisesti taitavat naiset ottaa voiman käyttöön sparrissa?

Iltatreenit oli järjestetty toiseen paikkaan isoon kisahalliin, jonka keskellä oli valtava kehä. Ensimmäinen ajatus oli että ”Tämmöinen kehä on pakko saada Joensuuhun”. Tämä sali oli selvästi tehty otteluiltamia varten, koska kehän päällä oli isot kohdevalot valmiina kuuluttamaan ottelijoita kehään. Valmentajat kantoivat sparrikamat kehän luokse ja meitä pyydettiin laittamaan kaikki kamat päälle. Valmentaja kantoi mukanaan sparrikamoja, koska monella venäläisellä harjoittelijalla ei ollut itsellään kaikkia suojia.

Seuraavassa vaiheessa kaikki pidempään harrastaneet naiset laitettiin kehään ja miehet jäivät lattialle ympäri kehää. Tässä vaiheessa huomasi että monella naisella oli joko Venäjän maajoukkueen vaatteita tai kansainvälisten arvokisojen kisapaitoja. Jännitys oli käsin kosketeltavissa ja vaihdoimme katseita venäläisten kanssa kuin kysymysmerkit. Itselläni oli ollut 4 vuoden tauko siitä, että olin sparrannut kovien thainyrkkeilijöiden kanssa edellisen kerran. Valmentaja jakoi pareja ja sain itse vastustajan joka oli ollut edellisenä vuonna nuorten MM-kisoissa edustamassa Venäjää minun omassa painoluokassa. Valmentaja sanoi että otetaan eka erä kevyesti ja toinen sitten vähän nopeammin. Sparri alkoi. Oma parini oli ihan liekeissä ja se huuti samalla kun löi ja potki. Vaikka itse en osannut huutaa joka potkun kohdalla, niin kuittasin potkut takaisin. Vaihdettiin pareja aivan kuin paritansseissa, eli kaksi tanssia ja vaihto. Sparri oli haastavaa ja ihanaa. Jos on kilpailuhenkinen niin mikäs sen nautinnollisempi hetki kuin päästä pelaamaan vierasmaalaisen kanssa kovilla potkuilla ja lyönneillä. Ivan jakoi pareja aina uudestaan vaihtojen välissä ja parit jaettiin aina painoluokkaan ja tasoon katsoen.

Vaikka kyseessä ei ollut mikään ”ottelu” niin tuntui vähän jännältä kun erätauoilla venäläiset valmentajat antoivat kovasti neuvoja omille ottelijoilleen. Ihan kuin ottelussa ja me suomalaiset hörpättiin vettä ja vaihdettiin nopeasti ajatuksia sparrista. Itse muistelin oman valmentajani Tuure Mutasen sanoja edelliseltä illalta. Oltiin käyty läpi omat heikkouteni ja vahvuuteni. Tiesin, että mitä tekniikoita yrittämällä voin päästä tekemään sitä omaa juttua ja saisin niitä onnistumisia, mitkä on tärkeitä. Että paikat pysyy ehjänä ja kehitystä tapahtuu. Sparreista jäi hyvä mieli.

Lauantaina päivällä meille oli järjestetty yhteistä ohjelmaa uimahalliin ja valmentaja ilmoitti että siellä tullaan tekemään niskapainia vedessä. Meille kaikille, myös pitkähiuksisille miehille annettiin pakollisina hienot uimapäähineet. Meidät pyydettiin yhden altaan sivulle riviin ja teimme mm. 30s ajan sarjana potkuja vedessä, sitten 5min polvia ja lopuksi sitä niskapainia. Koko leiriporukka liikkui uimahallissa yhdessä isona porukkana, jopa saunaankin. Ihan lopussa valmentaja sanoi että nyt on 15min vapaa-aikaa. Meitä nauratti, koska koko uimahallissa oleminen oli ollut kuin vapaa-aikaa.

Venäläisellä thainyrkkeilysalilla oli hauskaa, siellä naurettiin paljon. Valmentaja käytti lähes koko leirin ajan eri-ikäisiä ihmisiä edessä näyttämässä tulevia tekniikoita. Ihan alusta asti näytti siltä, että sali on monelle toinen koti.

Mikä yllätti itseni oli se, että koko leirin ajan valmentaminen tuntui keskittyvän meihin naistreenaajiin. Miehet olivat kyselleet jo toisena päivänä että josko he pääsisivät kehään ja meidän venäläinen valmentaja Ivan oli sanonut heille, että liian täyttä, ei mahdu. Mutta oli tosi hienoa nähdä, miten naisottelijoihin panostetaan ja en yhtään ihmettele. Ne oli ihan pirun hyviä. Oli ilo otella venäläisten naisten kanssa.

Mitä opin? Kokonaisuutena leiristä voisin todeta, että leiri on silloin onnistunut, kun illan sparrissa huomaa että sinne sparriin tulee niitä päivän aikana opittuja juttuja. Tajusin miten paljon sillä on vaikutusta, millä asenteella itse menen leirille. Varmaan monelle meistä usein ongelmana on se, että joko itse vääntäätai kaveri vääntää tekniikkaa niin, ettei kumpikaan onnistu. Paritekniikassa tarvitaan onnistumisia, että saadaan toistoja ja toistot taas tuo vahvoja tekniikoita sinne tekniikkapankkiin joka toimii automaattisesti ottelussa.

Hauskat kokemukset:

Kesken sparrin kuulin kun Lotta kysyi Lauralta, että mitä se tarkoittaa kun sparrikaveri tekee ristin merkin ennen sparria? Laura sanoi, että se on ihan vaan uskonnollisista syistä.

Lauantaina päivällä näimme hienon suihkulähteen hotellin lähellä. Illalla kun tulimme takaisin treeneistä niin huomasimme että se olikin putkirikko ja se tuli todistettua siinä vaiheessa kun hotellin vessanpöntöstä tuli vaan mustaa huuhteluvettä.

Ja loppuun:

Omasta puolestani  iso kiitos Lotalle, Köpälle, Lauralle ja Einolle. Oli huippu reissu yhdessä <3 Erityiskiitokset Lauralle ja Einolle kaikista järjestelyistä!!!

Joensuun päässä leiri järjestelyt hoiti Laura Mäki, joka puhuu myös Venäjää.

Leirin järjestelyistä Petroskoissa ja sparraikavereiden kutsumisesta vastasi Fighter Gymin Ivan Andrienko. Suuri kiitos hänelle onnistuneesta, antoisasta ja unohtumattomasta viikonlopusta. Kaikki Venäläiset valmentajat olivat myös iloisia, osaavia ja ystävällisiä miehiä. Ihan kuin Karjalaiset konsanaan.

Lisää leirejä Venäjälle! ☺

2017-03-13T21:49:54+02:00